Hyvä novelli uhmaa aikaansa. Maailma muuttuu, mutta muuttuvatko ihmisen toiveet ja pelot maailman mukana? Jokaisen sukupolven on määriteltävä uudelleen, mistä elämän merkitys syntyy.
Tämän kokoelman novellit kertovat erilaisten ihmisten kohtaamisista. Mukana on seitsemän klassikkokirjailijan 19 novellia. Ne tekevät lukijalleen tärkeitä kysymyksiä ja antavat usein myös vastauksia niitä etsiville. Siksi mestarinovelleihin kannattaa palata yhä uudelleen.
Antologian novellit edustavat länsimaisen novellitaiteen klassikoita. Kokoelman vanhin novelli, Giovanni Boccaccion Metsästyshaukka, vie lajin juurille 1300-luvun Toscanaan. Myöhemmät tekstit kertovat lajin monipuolistumisesta eri kulttuureissa. Tärkeiksi maiksi tulivat Venäjä, jossa lyhyttä proosaa kehittivät erityisesti Aleksandr Puškin ja Anton Tšehov, sekä Ranska, jota tässä antologiassa edustavat Alphonse Daudet ja Guy de Maupassant. Englanninkielisestä kulttuurista äänen saavat Edgar Allan Poe ja Katherine Mansfield.
Laatulukemistossa ilmestyy uusina painoksina kotimaisia ja käännöskirjallisuuden merkkiteoksia. Sarjan aloittavat klassikkonovellien antologia Kohtaamisia ja Juhani Ahon romaani Papin tytär. Lukijoiden toiveiden mukaisesti sarja täydentyy proosateoksilla, näytelmillä, runoantologioilla. Laatulukemiston nimikkeissä otetaan erityisesti huomioon koulujen kirjallisuudenopetuksen tarpeet.
Maria Jotunin novellit tarjoavat nuorelle lukijalle monenlaista pohdittavaa. Ne piirtävät ajankuvaa 1900-luvun alun suomalaisesta elämästä, kertovat naisen asemasta ja herättävät ajatuksia siitä, kuinka noista ajoista on tultu nykyaikaan. Teemat ovat ikiaikaisia ja siksi siirrettävissä sadan vuoden takaa nykynaisen ja -miehen elämään. Kaiken tämän ohella sarja valottaa Jotunin modernistista tapaa kertoa - tai itse asiassa kirjailija päästää novelliensa henkilöt kertomaan.
Realismin ajan proosa otti monesti kantaa ja pyrki muuttamaan vallitsevia olosuhteita. Se puolestaan johti toisinaan kärjistyksiin ja vahvoihin vastakohta-asetelmiin. Jotunin novellien maailma ei ole kuitenkaan vain mustavalkoinen, ihmiset eivät ole vain hyviä tai pahoja ja teoilla on monenlaisia vaikuttimia. Ehkä siksi novellien henkilöt tuntuvat edelleen läheisiltä.
Julkaisuaikanaan Jotunin novellit saivat sekä kiitosta että moitetta - niiden taiteellinen arvo tunnustettiin mutta aiheet ja näkökulmat herättivät myös närkästystä. Kieli ja miljöö arvoineen saattavat olla nykylukijalle vieraita, mutta niiden alta paljastuvat henkilöt ja teemat ovat tunnistettavia meidänkin ajassamme.